Tietoa veroista
EVAn Verokone laskee kokonaisveroasteesi. Kokonaisveroaste kertoo, mikä prosenttiosuus ansio- ja pääomatuloista menee valtion ja kuntien tuloveroihin, vakuutetun sosiaalivakuutusmaksuihin sekä arvonlisä- ja valmisteveroihin.
Kansantalouden tasolla veroaste kuvaa vuoden aikana kertyneiden verojen ja veroluonteisten maksujen suhdetta bruttokansantuotteeseen eli kokonaistuotantoon. Näin laskettua veroastetta käytetään kansalaisten ja yritysten yhteenlasketun verorasituksen vertailussa. Kun verotulot käytetään julkisen sektorin menoihin, veroaste havainnollistaa myös julkisen sektorin kokoa kansantaloudessa.
Suomen kokonaisverorasitus on pysytellyt 43 prosentin tuntumassa vuodesta 2015 lukien. Vuoden 2020 koronakriisi pudotti veroasteen tilapäisesti 41,8 prosenttiin, mutta pandemian laannuttua se nousi takaisin 43 prosentin tuntumaan pääoma- ja omaisuusverojen ripeän kasvun takia. Työn verorasitus on pysynyt verraten vakaana ja kulutuksen veroaste jatkanut loivaa laskuaan.
Kansainvälisissä vertailuissa Suomen veroaste on EU:n ja OECD-maiden korkeimpia.
Merkittävimmät verotulojen lähteet
Merkittävimmät verotulojen lähteet ovat arvonlisäverot, kunnallisvero, yritysten ja yhteisöjen maksama tulovero eli yhteisövero sekä valtion perimä ansiotulovero.
Arvonlisäveroja maksettiin vuonna 2022 kaikkiaan 24,1 miljardia euroa. Miltei yhtä iso veropotti tuli kuntien perimästä kunnallisverosta. Yritykset ja yhteisöt maksoivat tuloveroa 8 miljardia euroa. Kotitalouksien maksama ansiotulovero tuotti valtiolle 7 miljardia euroa.
Tuloveroa peritään ansiotuloista, kuten palkoista, eläkkeistä ja eräistä muista tulonsiirroista. Sosiaalivakuutusmaksuja maksavat sekä työnantajat että palkansaajat. Yritysten ja yhteisöjen tulovero on yhteisövero.
Arvonlisäveron lisäksi valtion perimiin kulutusveroihin kuuluvat valmisteverot ja niihin rinnastettavat tuoteverot. Arvonlisäveroa peritään miltei kaikista kotitalouksien ostamista tavaroista ja palveluista.
Arvonlisäverokantoja on kolme. Yleinen arvonlisäverokanta on 24 prosenttia, elintarvikkeilla ja ravintolapalveluilla on alennettu 14 prosentin verokanta ja muun muassa lääkkeillä ja kirjoilla alennettu 10 prosentin arvonlisäverokanta.
Valmisteveroilla pyritään muun muassa ohjaamaan kulutustottumuksia. Valmisteveroja ovat muun muassa energiaverot, alkoholijuomavero, autovero ja tupakkavero.
Lisäksi Suomessa peritään erityistä veroa tietyistä palveluista, kuten pankkiveroa, vakuutusmaksuveroa, arpajaisveroa ja jäteveroa. Käyttöveroja taas ovat esimerkiksi ajoneuvovero ja riistanhoito-, kalastus- ja hirvilupamaksut.
Kireä verotus haittaa taloutta
Kireä verotus hidastaa talouskasvua. Työn tekemisen kireä verotus vähentää palkansaajan halukkuutta osallistua työmarkkinoille. Lisäksi kireä työn verotus pienentää verojen jälkeisiä tuloja ja supistaa kulutukseen käytettävää rahamäärää.
Jos kulutustakin verotetaan korkeilla arvonlisä- ja valmisteverokannoilla, jää todellinen kulutus huomattavasti verojen jälkeistä tuloa pienemmäksi. Kulutusveroilla on haitallinen vaikutus yritysten kasvuun, sillä hyödykeverojen korotukset kiihdyttävät inflaatiota ja nostavat palkkapaineita.
Työnantajan korkeat välilliset työvoimakustannukset (työnantajamaksut) vähentävät työnantajien kykyä ja halua palkata uusia työntekijöitä.
Pääoman ja yritysten ankara verottaminen taas leikkaa pääoman tuottoa ja samalla vähentää investointeja. Pahimmillaan se johtaa yritysten ja sijoittajien siirtymiseen ulkomaille, jolloin menetämme työpaikkoja.
Kireällä verotuksella ja suurella maksurasituksella on negatiivinen vaikutus pitkän aikavälin talouskasvuun.
Kuluttaja pystyy vaikuttamaan jonkin verran kulutuskäyttäytymisellään siihen, miten suureksi hänen henkilökohtainen kokonaisveroasteensa muodostuu. Esimerkiksi vähentämällä auton käyttöä ja alkoholin nauttimista sekä lopettamalla tupakoinnin, kuluttaja voi merkittävästi pienentää kokonaisverorasitustaan.
Mihin verot käytetään?
Julkinen sektori kerää veroja ja veroluonteisia maksuja hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen ja sosiaalietuuksien rahoittamiseksi.
Palveluista tärkeimpiä ovat koulutus- ja terveydenhuolto- sekä sosiaalipalvelut. Kollektiiviset kulutusmenot, kuten poliisitoimen ja puolustusvoimien ylläpito sekä infrastruktuurin, kuten teiden, viemäreiden ja sähköverkkojen rakentaminen, vievät myös oman siivunsa verokertymästä.
Sosiaalimenoihin luetaan eläke-etuudet, työttömyys- ja sairausvakuutusturva sekä lukuisat sosiaaliavustukset.